Tiistaina 11. toukokuuta tein pienen linturetken settijärvelle sekä nuijunjärvelle. Vuoden ensimmäinen haarapääsky näkyi Parkkilassa joten näin ollen kesä kai on tullut? Settijärvellä oli mukava 45 mustalinnun parvi ja pari tukkakoskeloakin ilahdutti, täällä kun niitä näkee yllättävän vähän. Ainoastaan muutolla jos silloinkaan. Viime vuonna en saanut tukkakoskelosta edes Haapajärvi vuodaria! nuijunjärvellä liroja oli komeasti 320 paikallisena! myös viime vuonna näihin aikoihin nuijunjärvellä liroja oli peräti 240p
Seuraavana päivänä 12.5 olikin minun ja vaimoni hääpäivä ja lähettiinki vanhempieni pyynnöstä heidän kanssa Iisalmen runnille lomailemaan. Oli oikein mukava kylpyläreissu. Lintuja en käynyt varsinaisesti kattelemassa runnilla mutta hääpäivän kunniaksi käki kukkui itsensä illalla kauniissa ja todella lämpimässä säässä vuodariksi. Oli vuoden ensimmäinen shortsikeli päivä kun lämpötila kohosi reilusti yli +20 asteen. Seuraavana päivänä vuodariksi tuli pienellä kävelylenkillä heke ja ja räystäspääsky ja illalla vielä mölkkypelien lomassa oikea kesän lintu tervapääsky näyttäytyi vuodarin arvoisesti. Perjantaina 14.5 lämpötila kohosi varjossa jo yli +25 asteen ja näin ollen kesän ensimmäinen hellepäivä oli tosiasia. Työmotivaatio ei ollut ihan maksimaalinen kun lomareissulta piti mennä vielä iltavuoroa tekemään todella lämpimään halliin :) 4 tuntia riitti ihan hyvin sillä illalla oli vielä edessä jääkiekon MM-kisoissa Suomen peli ja aamulla klo 3 herätyskello oli soimassa sillä suuntana oli Kokkola, lohtajan ohtakari.
maanantai 17. toukokuuta 2010
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Tornien taisto 2010
Kyyhkylän Tiirat oli toukokuun kahdeksantena päivänä seitsemättä kertaa peräkkäin tornien taistossa ja aina ollaan oltu myös Nurmesjärven lintutornissa. Kokoonpano on ollut aina hyvin samankaltainen pienillä muutoksilla aina tilanteen mukaan. Minä ja P-P ollaan oltu kuitenkin joka kerta mukana. Säitten puolesta onni on ollut mukana kun joka kerta ollaan saatu olla taistossa pouta säässä. Joskus on tosin ollut todella kylmää joskus jopa helteistä. Tänävuonna aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kymmenen maissa alkoikin idästä tulemaan pilviä siten että välissä taivas oli täysin pilvessä kunnes selkenikin yllättäen uudelleen. Itäsuomessa Lappeenranta-Joensuu suunnalla vettä oli satanut taistossa paljon. Lajeja kertyi meidän joukkuelle 67 joka on keskiverto tulos tuolta tornilta. Viime vuonna tehtiin ennätys 71 lajia joten kovin kauaksi ei siitä jääty. Voitto meni tänävuonna Kristiinankaupunkiin joka on aikasemminki ollut tornien taistossa korkealla. Voitto ei ollut siipyyn tornissa ensimmäinen. Merihanhi oli kiva havis meidän joukkueella tornien taistossa ja olihan se mukava nähä pitkästä aikaa myös clanga :)
Taistossa oli mukana 320 lintutornia, lajeja havaittiin keskimäärin 62 per torni ja meidän joukkueen " sijoitus " oli 110. Tuttuun tyyliin meren rannalla olevat lintutornit oli järkiään kärjessä luonnollisesti siksi kun siellä linnusto on huomattavasti monipuolisempaa.
Taistossa oli mukana 320 lintutornia, lajeja havaittiin keskimäärin 62 per torni ja meidän joukkueen " sijoitus " oli 110. Tuttuun tyyliin meren rannalla olevat lintutornit oli järkiään kärjessä luonnollisesti siksi kun siellä linnusto on huomattavasti monipuolisempaa.
Palsasirristä elis
Pihtiputaan reissu sai jatkoa torstaina 6 toukokuuta kun Elämäjärvellä elämisjoen luusualla oli palsasirri josta tulikin häly kesken työpäivän. Olin töissä polkupyörällä ja vaimolla auto joten heti oli selvää että useampi tunti menee automaattisesti että pääsee lähtemään. Ei siinä mitään muuten mutta kun lintu oli niin lähellä, reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä. Linnun löysi keskisuomalaiset Pekka Kyllönen ja Matti Häkkilä. Lintu oli kuitenkin edelleen rauhallisesti paikalla kun saavuin puoli kuuden maissa paikalle. Keskisuomalaisia lintuharrastajia alkoikin tulemaan paikalle melko pian sen jälkeen kun itse olin tullut. Muuten linnustoltaan edelliseen Pihtiputaan reissuun nähen ei ollut mitään uutta ja määrät oli huomattavasti pienempiä kun aikasemmin. Enää oli mm 25 valkovikloa ja 200 tavia. Haapana oli poikkeus nimmittäin niitä oli nyt 90 paikallista kun edellisellä kerralla niitä oli hädintuskin kahtakymmentä.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Sotkaristeymä ja Pitspöökin reissu!
Viikonloppuna maastossa ei mitään järisyttävää näkynyt. Lauantai oli sateinen päivä ja autokin oli velipojan luona kun hän vaihtoi jarrulevyt. Mukava kun on asian osaava velipoika :) eikä sitten tarvinnut viedä minnekään korjaamolle. No iltapäivällä sain auton käyttöön ja vajaan tunnin lenkin kävin tekemässä maastoon. Tarkemmin sanottuna kävin vain joutsenisennevalla kattomassa vesilintutilanteen. Torstaina siellä oli pari merihanhia metsureitten seassa mutta lauantaina toukokuun ekana päivänä ne oli häippässyt muille apajille. Kevään eka pajulintu lauloi sateessa ja kahlaaja rintamalta mustaviklo, liro ja pikkukuovi napsautti ittensä vuodarilistalle. Huhtikuun jälkeen vuodareita oli kasassa 102 mikä on vähempi kun kertaakaan aikasemmin kun olen vuodareita laskenut. 122 vuodaria oli entinen pohjanoteeraus. Keraakaan en ole käynyt tälle vuodelle vielä merellä joten se johtuu pitkälle siitä ja muutenkaan en ole " hyvillä " lintupaikoilla käynyt vuodareita metsästämässä vaan olen pysytellyt ihan lähialueilla. No vasta neljättä vuotta vuodareita ylipäätään lasken.
Sunnuntain retkokohteeksi valitsin Pihtiputaan ( Suomen pittsburg ) Elämäjärvellä olevan elämisjoenvarren jossa elämisjoki oli tulvinut kovasti ja tiiraan Heikki Hiekkanen olikin ilmoitellut melko hyviä määriä kahlaajista. mm. 67 valkovikloa. Tuonne paikalle mulla tuli matkaa 35 kilometriä ja sinne lähinkin sitten sunnuntai-aamuna puoliviideltä. Odottelin samalla myös että jos amerikantukkasotkasta vielä tulee häly aamulla niin jatkan sinne. Tilanne tuntui niin epävarmalta että en viitsinyt sinne noin vain lähteä vaikka edellisenä päivänä tuli tietoa että jenkkisotka olis paikalla. No valinta oli oikea koska aamulla vähän ennen kymmentä tuli viesti että aamun aikana ei lintua enää oltu löydetty vaikka kymmenen etsijää oli katsonut järveä useammasta suunnasta.
Oli ehdottomasti oikea ratkaisu kuitenkin käydä Elämäjärvellä. Sen verran kivasti lintuja oli tulvapellolla. mm 400 tavia ja 53 valkovikloa. yksinäinen uuttukyyhky lensi paikan ohi. Uusina vuodareina sai listata rantasipin 3, punajalkaviklon 2, suokukon 1, tyllin 1, pikkutyllin 1, keltavästäräkin 2 ja ruskosuohaukan joka sai ylilennollaan vesiäiset kivasti vaihtamaan vähän järjestystä.
Putaanlahdella kävin myös pyörähtämässä puolisen tuntia. Botte ( kaulushaikara) oli aktiivisesti äänessä ja vuoden ekat tohelot ( 2 kuikkaa ) kävi tekemässä pari kierrosta jatkaen matkaan minne lie.
Eilen maanantaina kävin illalla pikaisesti Kärsämäen nurmesjärvellä katsomassa että mikä siellä on lintu/tulvatilanne kun ens lauantaina on tornien taisto ja ilmoitin Kyyhkylän Tiirat seitsemättä kertaa peräkkäin Nurmesjärven tornille. Heikoin tulos on ensimmäiseltä osallistumiskerralta jolloin havaitsimme 58 lajia ja paras on viime vuodelta kun joukkueemme havaitsi 71 lajia. Jos kelit vaan sallii niin 70 lajin ylitys on ihan realistinen mutta vesisateella hätyytellään 60 lajia hädin tuskin? Viime vuoden parhaat lajit oli pilkkasiipi ja pohjansirkku. Pilkkasiipi oli uusi laji Kärsämäelle. Merellähän noita näkee tolkuttomasti. Joka tapauksessa tulvia ei ollut onneksi ollenkaan. Toissavuonna oli hyvin haastavaa päästä lintutornille kuivana vaikka olikin kumisaappat.
Yksi mielenkiintoinen lintu kuitenkin mahtui siihen tuntiin minkä eilen vietin nurmesjärvellä. Katsoin eka että vau! lapasotka mutta samassa huomasin että selkä oli hyvin tumman harmaa ja päässä oli pientä töyhtön poikasta. Pää helotti komeasti myötäauringossa vihertävänä. Koskaan aikasemmin en ollu nähnyt tämmöstä lintua. Viime aikoina on näkynyt albiinoa ja värivikasta lintua ja nyt tuo risteymä mutta rarit kiertää edelleenkin! Jospa se sieltä kuitenkin ajallaan kohilleen sattuis vaikka retket kohdistuisikin näille " tylsille " Haapajärven apajille.
Sunnuntain retkokohteeksi valitsin Pihtiputaan ( Suomen pittsburg ) Elämäjärvellä olevan elämisjoenvarren jossa elämisjoki oli tulvinut kovasti ja tiiraan Heikki Hiekkanen olikin ilmoitellut melko hyviä määriä kahlaajista. mm. 67 valkovikloa. Tuonne paikalle mulla tuli matkaa 35 kilometriä ja sinne lähinkin sitten sunnuntai-aamuna puoliviideltä. Odottelin samalla myös että jos amerikantukkasotkasta vielä tulee häly aamulla niin jatkan sinne. Tilanne tuntui niin epävarmalta että en viitsinyt sinne noin vain lähteä vaikka edellisenä päivänä tuli tietoa että jenkkisotka olis paikalla. No valinta oli oikea koska aamulla vähän ennen kymmentä tuli viesti että aamun aikana ei lintua enää oltu löydetty vaikka kymmenen etsijää oli katsonut järveä useammasta suunnasta.
Oli ehdottomasti oikea ratkaisu kuitenkin käydä Elämäjärvellä. Sen verran kivasti lintuja oli tulvapellolla. mm 400 tavia ja 53 valkovikloa. yksinäinen uuttukyyhky lensi paikan ohi. Uusina vuodareina sai listata rantasipin 3, punajalkaviklon 2, suokukon 1, tyllin 1, pikkutyllin 1, keltavästäräkin 2 ja ruskosuohaukan joka sai ylilennollaan vesiäiset kivasti vaihtamaan vähän järjestystä.
Putaanlahdella kävin myös pyörähtämässä puolisen tuntia. Botte ( kaulushaikara) oli aktiivisesti äänessä ja vuoden ekat tohelot ( 2 kuikkaa ) kävi tekemässä pari kierrosta jatkaen matkaan minne lie.
Eilen maanantaina kävin illalla pikaisesti Kärsämäen nurmesjärvellä katsomassa että mikä siellä on lintu/tulvatilanne kun ens lauantaina on tornien taisto ja ilmoitin Kyyhkylän Tiirat seitsemättä kertaa peräkkäin Nurmesjärven tornille. Heikoin tulos on ensimmäiseltä osallistumiskerralta jolloin havaitsimme 58 lajia ja paras on viime vuodelta kun joukkueemme havaitsi 71 lajia. Jos kelit vaan sallii niin 70 lajin ylitys on ihan realistinen mutta vesisateella hätyytellään 60 lajia hädin tuskin? Viime vuoden parhaat lajit oli pilkkasiipi ja pohjansirkku. Pilkkasiipi oli uusi laji Kärsämäelle. Merellähän noita näkee tolkuttomasti. Joka tapauksessa tulvia ei ollut onneksi ollenkaan. Toissavuonna oli hyvin haastavaa päästä lintutornille kuivana vaikka olikin kumisaappat.
Yksi mielenkiintoinen lintu kuitenkin mahtui siihen tuntiin minkä eilen vietin nurmesjärvellä. Katsoin eka että vau! lapasotka mutta samassa huomasin että selkä oli hyvin tumman harmaa ja päässä oli pientä töyhtön poikasta. Pää helotti komeasti myötäauringossa vihertävänä. Koskaan aikasemmin en ollu nähnyt tämmöstä lintua. Viime aikoina on näkynyt albiinoa ja värivikasta lintua ja nyt tuo risteymä mutta rarit kiertää edelleenkin! Jospa se sieltä kuitenkin ajallaan kohilleen sattuis vaikka retket kohdistuisikin näille " tylsille " Haapajärven apajille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)