Viikonloppuna maastossa ei mitään järisyttävää näkynyt. Lauantai oli sateinen päivä ja autokin oli velipojan luona kun hän vaihtoi jarrulevyt. Mukava kun on asian osaava velipoika :) eikä sitten tarvinnut viedä minnekään korjaamolle. No iltapäivällä sain auton käyttöön ja vajaan tunnin lenkin kävin tekemässä maastoon. Tarkemmin sanottuna kävin vain joutsenisennevalla kattomassa vesilintutilanteen. Torstaina siellä oli pari merihanhia metsureitten seassa mutta lauantaina toukokuun ekana päivänä ne oli häippässyt muille apajille. Kevään eka pajulintu lauloi sateessa ja kahlaaja rintamalta mustaviklo, liro ja pikkukuovi napsautti ittensä vuodarilistalle. Huhtikuun jälkeen vuodareita oli kasassa 102 mikä on vähempi kun kertaakaan aikasemmin kun olen vuodareita laskenut. 122 vuodaria oli entinen pohjanoteeraus. Keraakaan en ole käynyt tälle vuodelle vielä merellä joten se johtuu pitkälle siitä ja muutenkaan en ole " hyvillä " lintupaikoilla käynyt vuodareita metsästämässä vaan olen pysytellyt ihan lähialueilla. No vasta neljättä vuotta vuodareita ylipäätään lasken.
Sunnuntain retkokohteeksi valitsin Pihtiputaan ( Suomen pittsburg ) Elämäjärvellä olevan elämisjoenvarren jossa elämisjoki oli tulvinut kovasti ja tiiraan Heikki Hiekkanen olikin ilmoitellut melko hyviä määriä kahlaajista. mm. 67 valkovikloa. Tuonne paikalle mulla tuli matkaa 35 kilometriä ja sinne lähinkin sitten sunnuntai-aamuna puoliviideltä. Odottelin samalla myös että jos amerikantukkasotkasta vielä tulee häly aamulla niin jatkan sinne. Tilanne tuntui niin epävarmalta että en viitsinyt sinne noin vain lähteä vaikka edellisenä päivänä tuli tietoa että jenkkisotka olis paikalla. No valinta oli oikea koska aamulla vähän ennen kymmentä tuli viesti että aamun aikana ei lintua enää oltu löydetty vaikka kymmenen etsijää oli katsonut järveä useammasta suunnasta.
Oli ehdottomasti oikea ratkaisu kuitenkin käydä Elämäjärvellä. Sen verran kivasti lintuja oli tulvapellolla. mm 400 tavia ja 53 valkovikloa. yksinäinen uuttukyyhky lensi paikan ohi. Uusina vuodareina sai listata rantasipin 3, punajalkaviklon 2, suokukon 1, tyllin 1, pikkutyllin 1, keltavästäräkin 2 ja ruskosuohaukan joka sai ylilennollaan vesiäiset kivasti vaihtamaan vähän järjestystä.
Putaanlahdella kävin myös pyörähtämässä puolisen tuntia. Botte ( kaulushaikara) oli aktiivisesti äänessä ja vuoden ekat tohelot ( 2 kuikkaa ) kävi tekemässä pari kierrosta jatkaen matkaan minne lie.
Eilen maanantaina kävin illalla pikaisesti Kärsämäen nurmesjärvellä katsomassa että mikä siellä on lintu/tulvatilanne kun ens lauantaina on tornien taisto ja ilmoitin Kyyhkylän Tiirat seitsemättä kertaa peräkkäin Nurmesjärven tornille. Heikoin tulos on ensimmäiseltä osallistumiskerralta jolloin havaitsimme 58 lajia ja paras on viime vuodelta kun joukkueemme havaitsi 71 lajia. Jos kelit vaan sallii niin 70 lajin ylitys on ihan realistinen mutta vesisateella hätyytellään 60 lajia hädin tuskin? Viime vuoden parhaat lajit oli pilkkasiipi ja pohjansirkku. Pilkkasiipi oli uusi laji Kärsämäelle. Merellähän noita näkee tolkuttomasti. Joka tapauksessa tulvia ei ollut onneksi ollenkaan. Toissavuonna oli hyvin haastavaa päästä lintutornille kuivana vaikka olikin kumisaappat.
Yksi mielenkiintoinen lintu kuitenkin mahtui siihen tuntiin minkä eilen vietin nurmesjärvellä. Katsoin eka että vau! lapasotka mutta samassa huomasin että selkä oli hyvin tumman harmaa ja päässä oli pientä töyhtön poikasta. Pää helotti komeasti myötäauringossa vihertävänä. Koskaan aikasemmin en ollu nähnyt tämmöstä lintua. Viime aikoina on näkynyt albiinoa ja värivikasta lintua ja nyt tuo risteymä mutta rarit kiertää edelleenkin! Jospa se sieltä kuitenkin ajallaan kohilleen sattuis vaikka retket kohdistuisikin näille " tylsille " Haapajärven apajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti