Kesäkuulta 2014

2.6 maanantai ja ensimmäinen työpäivä viikon "talviloman" jälkeen. Tein puoliskan työpäivän kun iltapäivällä oli tarkoitus hakea Oulusta vaimo ja lapset. Sen verran hyvin he viihtyivät kaupoissa että ehdin rauhassa sitä ennen useamman tunnin retkeillä liminganlahdella. Lampivikloja oli kaksi yksilöä joista mukava vuodari. Hietatiiraa ei näkynyt eikä mitään ihmeempiäkään mutta 26 mustapyrstökuiria säväytti kieltämättä. Ensimmäinen yölaulajaretki kotoa käsin tuli tehtyä 4-5.6 Nivalaan. Töllinperällä löytyi luhtakerttunen ja Haapaperältä löytyi viiriäinen. Pari rääkkää ja dumaria sekä yksi pesili myös muutaman tunnin reissulla äänessä. Sarvipöllöpoikue kerjäsi evästä Hiturassa Sunnuntaina 8.6 linturetkellä kotikonnuilla ja Parkkilan Settijärvellä oli yllättäen 21 pilkkasiiven parvi! Haapajärvihän on pilkkasiivelle kiellettyä aluetta! Kyseessä oli mulle vasta toinen havainto pilkkasiivestä Haapajärvellä! Edellinen oli 4-6.12 2008 Savimäenpuhdon Savilahdella. Lauantaina 14.6 tehtiin Pauli-Pekan kanssa retki Pyhännän Itämäelle. Projektilajeina sinipyrstö, idänuunilintu ja pikkusieppo. Alkuun näytti että mikään ei hoidu mutta loppujen lopuksi iduli hoitui nätisti ja pikkusieppo naaras hirveellä tsäkällä:) Otanmäen lintuvesialtaalta käytiin myös mutta vesipääskyä kummempaa ei näkynyt. Alla kuvat Itämäen idulista ja sieposta Tiistaina 17.6 perusretkeilyä Haapajärvellä. Aholanjärven lähipelloilla yllättäen pari peltopyytä. Aikasemmin kaikki Haapajärvellä näkemäni peltopyyt on ollut melko lähellä Nivalan rajaa. Vuosittain Haapajärvellä peltopyistä olen ruukannut tehä 0-3 havaintoa. Viimeiseltä kahdeksalta vuodelta about 10 havaintoa. Aholanjärvellä pyöri myös järven vakiokalustoa eli ruskis ja pandari Torstaina 19.6 Kävin Niinijärvellä kahtomassa että vieläkö paikalla löytyy mustakurkku-uikkuja. Muualta Haapajärveltä kun ei ole tiedossa olevia paikkoja tuon linnun osalta. pari mukurua näkyikin ja rehevällä järvellä katveessa lienee enemmänkin? takaisin tullessa tsekkasin Leväniemestä Iso-Kuuhingon soramontut. Kahlaajia edusti metsäviklo,valkoviklo,rantasipi,pikkutylli liro ja rantasipi. Telkän poikasiakin oli uimasilla yhdellä soramontulla. Tiistaina 24.6 suuntasin linturetkelle Oulun suuntaan ja tarkoitus oli yrittää eliksiin lapinuunilintua joka oli pari päivää aikasemmin löytynyt Lumijoelta Hiekkasen Kallen toimesta. Lisäksi mielessä oli myös hietatiira, sitruunaväiski, pygge ja rantakurvi joita ajattelin yrittää vuodariksi. Lapinuunilintu oli päättänyt kuitenkin ottaa hatkat ja oli jatkanut matkaa ja koska en jaksanut heti lähteä bongaamaan niin nyt jouduin jäämään nuolemaan näppejä. No se on pankkilaji :) Näin olin ajatellut jo monta vuotta ja koska olisin tullut Oulun suunnalle retkeilemään ilman lapinuunilinnun löytymistäkin niin sen puolesta ei paljoa harmittanut vaikka lintua en saanutkaan hoidettua eliksiin. Jatkoin puhkiavanperän lintutornille ja torniin kiivettyään sai todeta että miten järjettömän kylmää voi olla kesäkuussakin kun tuulee sopivalta kantilta :) Tälläkertaa kuitenkin tärppäsi makeasti. 35 minuuttia selasin lintuja kun kaukoputkeen piirtyi hietatiira. Luotto hietatiiran vuodariksi saamiseen oli olematon sillä sen jälkeen kun oon hoitanut lajin eliksiin niin olen varmaan 5 kertaa yrittänyt nähä turhaan tuota lintua useiden tuntien tapituksenkin jälkeen. Siinä vaiheessa viimeistään lapinuunilinnun hylsyily ei tuntunu enää missään. Takaisin tullessa heti lintutornin p-paikan lähellä kävi koiras macro pyörähtämässä komeasti Yritin takaisin tullessa vielä hetken uudestaan lapinuunilintua mutta meno oli todella eläimellistä. Kärppä, metsäkauris ja hirvi oli lapinuunilintu paikalla. Jos tämä nyt on metsäkauris? :) Jatkoin Liminkaan jossa oli tiedossa sitruunavästäräkkipoikue. Eipä vaan löytynyt etsinnöistä huolimatta. Lieneekö poikue jo lähtenyt uusille apajille? Samaan aikaan tuli häly myös Oulussa olevasta sitruunaväiski koiraasta. Päätin jättää Virkkulan väliin ja vetää suorilta Ouluun Kun oli tarkoitus sieltä hoitaa myös rantakurvi. Limingan rantakylällä tien yli lensi koiras pygge josta tuli spondena kiva vuodari. Rantakurvi hoitui todella mallikkaasti mutta sittisväiski loisti poissaolollaan. Välillä kävin hakemassa evästä ja tulin uudestaan yrittämään mutta ei aina voi kaikkea saaha. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut kun sendari antoi nimipäivälahjaksi hietatiiran, niittysuohaukan, arosuohaukan ja rantakurvin :)

Rariretkellä

Talvilomaviikko osoittautui normaalia lämpimämmäksi sillä helleraja ylittyi useampanakin päivänä. Varmasti silläkin oli merkitystä että pidin talviloman vasta toukokuun viimeisellä viikolla. Keskiviikkoiltana 28. toukokuuta Pauli-Pekka tuli junalla Oulusta Ylivieskaan josta jatkettiin minun autolla kohti Kokkolaa. Matkan varrella pysähdeltiin siellä täällä ja retkipinnoja tuli vauhdilla sillä niitä olemme aina pitemmillä reissuilla yleensä laskettu. Mitään ihmeempiä ei Ylivieska-Kokkola väli tarjonnut. Rannikolle päästyämme käänsimme auton keulan kohti Kristiinankaupunkia ja ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Vaasassa illalla vähän ennen yhtätoista jossa pysähdyttiin jollain Oravaisten lintutornilla. Reissun ensimmäinen vuodari tuli samalla jänkäsirriäisestä. Tornista havaittiin myös mm. kettu vapo ja kanadalaisia. Ilta oli sen verran pitkällä että hämärä alkoi tulemaan ja samalla meinas pikkusen alkaa jo väsyttämäänkin. Paras lääke siihen oli sopiva reitinvalinta Kristiinankaupunkia kohti että voi kuunnella matkalla yölaulajia. Päästiin Närpiön puolelle kun aletiin tekemään pysähdyksiä tiuhaan tahtiin. Satakieli tuntui olevan äänessä lähes jokaisella pysähdyksellä. Puhelin oli ollut yllättäväkin mykkänä koko alkumatkan mutta juuri sopivaan paikkaan tuli häly yöllä vähän ennen puolta kahta." pikkuhuitti Närpiö nämpnäs träskholmsfjärden ajoittain äänessä" Lähettäjä Jussi Kentta. Meillä ei ollut PP:N kanssa mitään hajua koko paikasta mutta pienellä kartan selaamisella paikka aukeni suunnilleen ja todettiin paikan olevan melkein reitin varrella ja vain 15 kilometrin päässä. Pauli soitteli Jussille vielä saaden pelipaikalle ajo-ohjeita. Tuntui että ajellaan silmät kiinni ja sinne päin kun paikka oli sen verran jorpakossa mutta niin vain oltiin ensimmäisinä bongaamassa ssly:lle ( suomenselän lintutieteellinen yhdistys) uutta lintulajia. Helpolla ei pikkuhuitti antautunut sillä 45 minuutin odottelun jälkeen huitti innostui meille muutamalle bongarille ääntelemään suht aktiivisesti. kyseessä oli minulle prosu ja edellinen havainto oli 7 vuotta aikaisemmin Haminan kirkkojärveltä. Saavuttiin Kristiinankaupunkiin vasta varhain aamulla ja kello olikin jo melkein viisi kun oltiin siipyyn lintutornilla. Aamulle oli ladattu kovat odotukset mutta muuton kannalta aamu oli hiljainen ja todella navakka tuulikin kävi väärästä suuntaa. Aurinko paistoi kuitenkin lähes pilvettömältä taivaalta. Reissun teemanahan olikin mennä sinne missä on A: rareja ja B: hyvä sää.:) Kuuden maissa aamulla päätettiin Paulin kanssa kokeilla että jos vaikka sais unen päästä kiinni kun koko yö oltiin retkeilty. Laitettiin volvosta takapenkit alas ja olo mahdollisimman mukavaksi ja ei muuta kun unta palloon. No eipä se uni tullut. Tais elimistö käydä liikaa kierroksilla tai sitten kirkas aamuaurinko houkutteli pysymään hereillä ja retkeilemään. Paulikaan ei paljoa nukkunut vaan nousi jo pienten torkkujen jälkeen takaisin siipyyn torniin. Nopeaa kävi selväksi että siipyyn torni ei tarjoa tänään mitään ihmeempiä. Kristiinankaupunki tarjosi kuitenkin mustapääkertusta ja alla olevasta kultarinnasta väsyneille silmille vuodarin mielen virkistykseksi. Torstai 29.5 ja tarkoitus retkeillä legendaarisessa lintukehdossa Porissa. Aamu pyörittiin vielä Kristiinankaupungissa josta hiljalleen valuttiin Merikarvialle. Siellä täällä pysähdyttiin ja harrastettiin leppoisaa sponderetkeilyä. Porikin alkoi olla jo lähellä kun puhelimeen pukkas hälyä. Sepelsieppo Turussa! molemmilta puuttuu eliksistä mutta justiin oltiin tulossa Poriin jossa oli tarkoitus retkeillä ainakin koko loppu päivä. Ei muuta kun auto parkkiin ja päätettiin ottaa pieni aikalisä. Navigaattori näytti paikalle olevan tyyliin 170km. Löytäjä oli eri kun lintutiedotukseen tiedon välittänyt henkilö. PP päätti soittaa löytäjälle että saahaan vähän lisäinformaatiota tilanteesta. Selvisi että lintu oli parhaillaankin hallussa ja löytäjäkin oli kokenut lintuharrastaja. Ei muuta kun Poriin nopeasti ja yhtä nopeasti pois. Porin keikka jäi siis nyt tekemättä ja ajeltiin ilman pysähdyksiä Porin läpi kohti Turkua. Sepelsieppo oli ollut todella hienosti paikalla vielä juuri ennen meidän tuloa mutta meille lintu tarjosi astetta köyhemmän eliksen sillä lintu muutamaan otteseen oli äänessä mutta ei enää näyttäytynyt. Sitkeästi odoteltiin linnun palaavan pöntön luokse jonka se oli ominut täysin mutta tilanne meni entistä hankalammaksi kun pieni tihkusade muuttui kunnon vesisateeksi. Saatiin hyvää retkiseuraa Turkulaisesta lintuharrastajasta Korhosen Tumesta jolla oli paikallistuntemuskin kohillaan. Ei oltu vielä syöty koko päivänä mitään kunnon ruokaa joten tässä vaiheessa oli oikea paikka ajella apsille noutopöydän kimppuun. Sade lakkasi ruokailun aikana sopivasti ja ei muuta kun takas sieppo paikalle. vastaan tulikin joukko muita orneja jotka sanoi että ei ole enää uutta havaintoa linnusta. lintu oli tehnyt katoamistempun eikä enää näyttäytynyt meillekään. Tumellakin oli aikaa retkeillä joten päätettiin lähteä yhessä kohti Salon Halikonlahtea. Ajeltiin aluksi Kaarinaan kuusistonlahdelle joka olikin loistava veto. Rastaskerttunen raksutteli vuodariksi ja mulle lajista oli vasta kolmas havainto. Vuoden eka vesipääsky mulle ja hieno 15 jänkäsirriäisen parvi oli myös kuusistonlahden parasta antia. Halikonlahella luhtakerttuset lauloi vuodariksi peräti kuuden linnun voimin. Vuoden eka pensasirkkalintu sirisi myös korville ja harmaasorsa näyttäyti ensimmäistä kertaa kuluneena vuotena. Kyhmyjoutsen pesii kuulemma vuodesta toiseen samalla paikkaa Halikonlahella Yölaulajakeikka alkoi painaa mulla aivan totaalisesti kun olin herännyt keskiviikkoaamuna kuudelta ja olin samoilla silmillä valvonut jo torstai-ilta kello 23 asti. Tässä vaiheessa menin suosiolla takapenkille torkkumaan kun Tume virkeänä ja Pauli kait kohtuu virkeänä? huolehti etupenkillä siitä että missä käydään seuraavaksi. Jossain päin Turkua retkeiltiin puolen yön jälkeen ja jossain vaiheessa reissun häämöttäessä loppua tume kysyi että käydäänkö vielä jossain lähellä X paikassa missä on joskus ollut mm. rytikerttusia joka puuttui minulta vuodareista. Sanoin että kyllähän se kannattaa jos paikka on lähellä. Viimesillä voimilla rytkystä napsahtikin komea vuodari. Vesisade vähän masensi ajatusta että nukuttais seuraava yö autossa jossain päin turkua kun väsytti niin paljon että en enää meinannnu pysyä pitkospuilla kun käveltiin jotain luontopolkua? yöllä. Tume oli ehdottanu että sen luona voi nukkua yö ja tultiin siihen tulokseen että nukutaan Tumen luona kun mahollisuus siihen on ja olihan se enemmän kun sata jänistä käydä väsyneenä suihkussa ja kaatua iltapalan jälkeen nukkumaan. Tumelle siitä Kuului isot kiitokset! Perjantaiaamuna 30.5 kelikin oli taas kohillaan yön sateideiden jälkeen kello herätteli ylös puolikaheksan maissa. Tarkoitus oli että Tumella ei aleta aamupalaa sen kummemmin mässyttää vaan menisimme alkuun käymään Turun Ruissalossa ja sen jälkeen ABC:n aamupalabuffet. Ruissalo olikin viimeisen päälle hieno paikka vaikka nopealla käynnillä ei mitään ihmeempää näkynytkään. Käyntiä nopeutti ehdottomasti myös se että sepelsieposta tuli päivitystä että lintu on taas paikalla. Päätettiin mennä saman tien sepelsieppo paikalle ja tällä kertaa lintu olikin hienosti näkyvissä ja myös aktiivisesti äänessä. Aamupalasuunnitelmat meni tässä vaiheessa täysin uusiksi kun kello näytti kymmentä ja aamupala-aika oli tälläerää ohi. Taas kävi perinteiset eli otettiin lintuharrastuksesta kaikki ilo irti ja sillon ei ruokaa tarvita. Alla sepelsieppokuvia. Turun seudulla silmiin pisti mustarastaiden runsaus ja myös se että sepelkyyhkyt on todella kesyjä toisin kun esim Haapajärvellä. Aamu oli lämmin ja aurinkokin alkoi taas paistamaan ja tässä vaiheessa päätettiiin ottaa suunta kohti pääkaupunkia. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Paraisille jossa oli ollut jo pitemmän aikaa mandariinisorsa. Pienellä hakemisella tultiin oikealle paikalle josta lintu löytyi nätisti isäntäväen avustuksella. Minulle 200. vuodari tuli komeasti korealla mandariinisorsalla. Siinä samalla PP:n kanssa hehkutettiin että on se huikeeta kun kaikki bongaukset on onnistunut niin hienosti ja homma rulettaa täydellisesti! Seuraavana ajeltiin Espooseen ja projektina pussitiainen. 100 kilometriä ennen Espoota alkoi väsyttää sen verran reippaanlaisesti että kysyin Paulilta, jaksatko ajaa vai väsyttääkö kauheasti? Ei väsytä yhtään :) ok, kuskin vaihto oli tässä vaiheessa paikallaan. Maarin tornille oli tarkoitus mennä mutta paikat ei ollut tuttuja ja mentiin aluksi villa elfikiin. Ei se mitään. Nuolihaukka ja liejukana sieltä vuodariksi ja sen jälkeen maarin tornille. Menomatkalla tornille ei remiz ollut äänessä mutta sitä ei sen pitempää aikaa jääty kuuntelemaankaan kun ajateltiin että lintu voi kuulua ja näkyä tornillekin. Tornin mukavinta antia oli vuodariksi huittaillut luhtahuitti ja " pohjosen pojalle" harvemmin näyttäytyvä rytky Päätettiin pistää pikkuhiljaa Espoon maisemat pakettiin ja jäätiin vielä polulle etsimään pussitiaista. Koko reissun oli bongauksen onnistumisprosentti ollut 100 ja sama trendi jatkui kun remiz innostui aktiivisesti ääntelemään useamman minuutin ajan. Mitään tajunnanköyrijää ei oltu spondena löydetty mutta mukavalla fiiliksellä lähettiin jatkamaan kohti Helsinkiä kellon näyttäessä perjantai-iltana puolta seitsemää. Amerikantavi, Helsinki ja Vanhankaupunginlahti oli seuraavaksi ohjelmassa ja kun se on hoidettu niin sen jälkeen mennään syömään aamupala, päivällinen, lounas ja iltapala. Oli meillä vähän jotain omia eväitäkin mukana että kokopäivää ei oltu ilman ruokaa mutta nälkä alkoi pukkaamaan pikkuhiljaa oikeastikin päälle. 10 vuoden tauon jälkeen saavuttiin Suomen pääkaupunkiin ja trendi oli vähän samantyylinen kun sillon viime kerralla. Paikkoja piti ehtiä että oltaisiin oikeassa paikassa. Todettiin että ihan sama mihin auton jättää niin kävelymatkaa tulee Hakalanniemen lintutornille ainakin kilometri. ilmeisesti ihan oikeaan paikkaan auto ajettiin sillä samaan paikkaan käveli putken kanssa vanhempi mies kaukoputken kanssa. Kysyttiin että näkyikö jenkkitavia ja lintu oli ollut kuulemma paikalla. Siitä lisävirtaa saaneena lähettiin sokkona kävelemään vanhankaupunkinlahdelle ja yllättäen myös suorilta osattiin oikeaan paikkaan. paikalla oli muutama muu lintuharrastaja jotka sanoi linnun näkyneen viimeksi puolituntia sitten etuvasemmalla. Ei muuta kun putki etuvasemmalle taviparveen ja siinähän jenkkitavi oli muitten tavien seurassa ilman isompia odotteluja tai ehtimisiä tähän asti kaikki menikin käsikirjoitusten mukaan mutta vuorossa olikin sitten reissun mollivoittonen osuus! tavit ja jenkkiversio oli aivan liian kaukana kuvaamisen kannalta mutta jonkunlainen räpsy siitä kuitenkin tuli. Ei muuta kun yläfemmaa ja nyt ollaan päivän ruuat ansaittu kun koko päivä ollaan retkeilty ja oltu tien päällä. Putket peräkonttiin ja auto käyntiin ja johonkin syömään. Ei kuitenkaan ehitty ajaa 100 metriä enempää kun huomattiin Koistisen ja Teivosen kävelevän kiikarit kaulassa vastaan. Olivat kuulemma menossa kuuntelemaan viiriäistä ihan lähelle. Päätettiin hoitaa vielä viiriäinen alta pois ja sen jälkeen mentäis syömään. Pari tuntia käytettiin aikaa Viikissä mutta lintu ei suostunut olemaan äänessä ja parasta antia paikalla olikin kun vaihdettiin kuulumisia Hiekkasten kanssa. Lehtopöllö paikalle saatiin nuotit jonne ajateltiin mennä sen jälkeen kun ollaan käyty syömässä. Kello oli jo 23 ja ei ollut niin väliä että mennäänkö syömään ABC:lle vai jonnekin grillille. Kunhan saa vaan ruokaa. Niin uskomatonta kun se vaan voi olla niin Helsingistä ei löytynyt ruokapaikkaa sitten millään! Siis uskomatonta! pitkään etittiin ja lopuksi joutui luovuttamaan että mentiin Helsingin keskustaan ja mc donaldsiin joka ei ole meikäläisen lempipaikka. No se meni tähän hätään ja tulipahan todettua ensimmäistä kertaa elämässä että minkälainen meininki on Helsingin ydinkeskustassa Perjantaina puolenyön maissa. Lehtopöllö oli seuraavaksi projektilajina sillä laji kun tahtoo puuttua pohjosesta kokonaan. lähes pimeässä koko paikan löytäminen oli entistäkin hankalampaa ja niin vain ei oikealle paikalle osuttu. Lehtopöllöä etsiessä koettiin myös koko reissun paskimmat fiilikset. Aina kun istuttiin autoon niin nokkaan tarttui paha haju. Lopulta selvisi että minun kengän pohjassa oli koiran kakkaa jota oli myös ajaessa tarttunut mm. kytkimeen ja kaasupolkimeen. Oli kova homma kosteuspyyhkeillä pyyhkiä kaikki kakat polkimista ja kengän pohjasta pois. Olin siis pimeässä astunut koiran kakan päälle. Kello kävi yö kahta ja todettiin että lähetään autoon nukkumaan johonkin rauhallisemmalle paikalle. Olipahan paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Yö nukuttiin Viikissä autossa jossa olikin todella rauhallista. Lauantaiaamu 31.5 meni vähän pitkäksi ja kello lähenteli seitsemää kun päätettiin lähteä seuraamaan aamumuuttoa Santahaminaan. Kartasta katottiin että paikka vois olla hyvä muuton kannalta. Totuus selvisi kuitenkin kun alettiin olemaan pelipaikan lähettyvillä. Paikalle ei pääsisi ilman kulkulupaa. No ei voi mitään käydään syömässä ABC:llä buffet aamiainen ja sen jälkeen uuteen paikkaan. Navigaattorista katottiin apsi ja paikalle saavuttuamme selvisi että kyseessä oli joku ABC deli josta saa vaan pientä evästä. Kysyttiin että missä täällä on sellainen ABC missä on aamiaisbuffet. Sellaista ei kuulemma Helsingistä löydy! Kyllä siinä päiviteltiin että miten kytynen paikka Helsinki on. No päätettiin että ei syödä aamupalaa vaan lähetään seuraamaan muuttoa. Kartasta taas sopiva paikka jonne ajeltiin seuraavaksi. Paikka näyttikin ihan kivalta mutta nyt meni kaikki edelleen pieleen. Pauli huomasi että havisseipiö on hukassa ja kun sitä ei löytynyt autosta suuretsintöjen jälkeenkään niin sen on täytynyt jäähä viikkiin jossa nukuttiin yö. Ajeltiin Viikkiin josta seipiötä ei kuitenkaan löytynyt. Kaikkien peräkkäisten yhteensattumien vuoksi fiilikset oli huipusta laskenut totaalisesti. Lähetäänkö kotia kysyin Paulilta. Pauli "lähetään vaan" Se oli vähän ironista huumoria ja tultiin siihen tulokseen että jos haluaa saaha reissun kääntymään parempaan suuntaan niin Helsingistä pitää päästä äkkiä pois. Päätettiin ajella Porvooseen ja retkeillä päivä siellä. Ei ehditty Helsingistä kun hädin tuskin Sipoon puolelle kun löytyi hyvä ruokapaikka jossa syötiin. Hyvä ruoka, parempi mieli ja taas oltiin iskussa :) Aamumuutto oli jo ohi kun ajeltiin Porvooseen emäsalon kärkeen seuraamaan muuttoa. Vielä meni sepelhanhien rippeitä josta sisämaassa asuvalle kiva vuodari. Myös vuoden eka pernis nähtiin samoilta apajilta. Päivällä yritettiin pikkusieppoa vuodariksi yllätys yllätys ilman tulosta ja jälkeenpäin ajateltuna siinä ei kyllä ollut mitään järkeä. Parasta antia tais olla tuolta paikalta vaan vanhat puut joista ainakin tämä oli oikein merkattu Keskityttiin päivällä staijaamaan Porvoon Ruskiksella josta ei juuri subbaria ja luhtahuittia kummempaa irronnut. Illalla vähän ennen seitsemää oli havaittavissa huonon onnen pikkuhiljaa kääntyvän kun Porvoota oltiin pikkuhiljaa jättämässä viimeisenä retkikohteena olleelta Tolkkisten sahalta. Mustaleppälintu tarjosi mukavan vuodarin pitkän hiljaiselon jälkeen. Porvoon erikoisuus on ehdottomasti se että rusakot ilmoittaa mikäli ne on varattuja! Lidlistä käytiin täydentämässä eväsvarastoja ja lähettiin illan päälle ajelemaan Pyhtäälle jossa ruokosirkkalintu oli löytynyt aamulla lintuharrastan pihan rannasta. Useampi tunti illasta menikin tuolla paikalla mutta pensassirkkalintua kummempaa ei sirkkalinnuista kuultu. Mukavan lohdutuksen tarjosi kuitenkin paikalle aktiivisesti lennellyt kehrääjä ja olihan se huikeata käydä puolen yön jälkeen vielä pihasaunassa kun tällainen tarjous tuli! Jatkettiin yötä myöten kotkaan josta viitasirkkalintu plakkariin ja sen jälkeen evästä naamariin. Tästä väsyneenä ajeltiin vielä Haminaan jossa rauhalliselle paikalle nukkumaan. Sunnuntaiaamuna 1.6 oli tarkoitus retkeillä mm. Haminan kirkkojärvellä mutta nukuttiin aamu taas vähän pitkäksi kun selvittiin nukkumaan vasta kahen jälkeen. Oltiin toki ylhäällä jo seittemän maissa mutta muuton kannalta silloin ollaan myöhässä. lintutiedotus kertoi Lappeenrannassa olevasta vesparista ja kun vielä ennnen kaheksaa tuli tieto lapinuunilinnusta niin päätettiin ajella suoraan Lappeenrantaan. Nätti aurinkoinen päivä oli tänäänkin. Sää oli koko reissun ollut todella hyvä lukuunottamatta torstai-iltaa. Hernekerttu oli paikalla äänessä mutta borealista ei havaittu. Hieman oudon maun tilanne jätti siinä mielessä että tämä maallikko havaitsija oli ilmoittanut lajista eteenpäin vasta siinä vaiheessa kun lintu oli kadonnut. Oli ollut äänessä kuulemma edellisenä iltana ja vielä sunnuntaiaamuna aikaisin. Jatkettiin vesparipaikalle josta oli tullut päivitystä samana aamuna. Tästäkin kuitenkin vedettiin vesiperä muutaman muun kolleegan kanssa. Reissun viimesenä kohteeksi oli suunniteltu konnunsuon pellot ja samoilta paikkeilta pikkukultarinta. Päivä oli koko reissun lämpimin ja T-paidassa tarkeni loistavasti. Perniksiä meni tunnin aikana neljä mutta mitään ihmeempää ei nähty. Aika alkoi olla jo kortilla joten jatkoimme caligata paikalle mistä lintu hoituikin hienosti jopa kahden yksilön voimin. Ei muuta kun Viipurin portin ABC:lle syömään niin paljon kun napa vetää että ainakin väsyttää reilun 400km ajomatka kotia. Yllättävän hyvin jaksettiin ajaa ja pieni brikki Jyväskylässä virtaväiski paikalle teki hyvää. Tästäkin tuli hylsy kuten loppureissulla useasta muustakin lajista. Toki tähän käytettiin aikaakin alle puoli tuntia ja ylimääräistä matkaa tuli vaan muutama kilometri. Reissusta jäi paljon huikeita muistoja ja kaikki otettiin irti kun harvoin perheelliset pääsee irtaantumaan näin linturetkelle. Jos jotain tekisin toisin niin ehkä enempi päiväunia ja enempi olisin panostanut aamun retkeilyyn. Toki reissu oli siinä mielessä poikkeuksellinen että yöpaikkoja ei oltu suunniteltu ja kolme yötä neljästä nukuttiinkin autosta. Yllättävän hyvin autossa pystyy nukkumaan kun on vaan tilaa ja tarpeeksi väsyttää! Vähän huonoakin tuuria oli että mitään parempaa ei nyt löytynyt spondena mutta toki 1 elis 24 vuodaria ja 150 retkipinnaan voi olla tyytyväinen.

Toukokuulta

Pari kuukautta menikin tässä ilman blogipäivityksiä ja päivittelen nyt alkuun toukokuun retkiä. Tornien taisto 2014 oli omalta osalta edellisten vuosien taistoon nähden poikkeuksellinen sillä kymmenen vuotta peräkkäin oltiin Kärsämäellä Nurmesjärven lintutornilla taistossa sellaisella porukalla jossa ainoastaan minä ja Pauli-Pekka ollaan aktiivisia lintuharrastajia. Nyt puolestaan kaikki joukkueen jäsenet oli aktiiviharrastajia. Olimme uudella porukalla Pyhäjoella Parhalahden kalasataman lintutornilla. Taistossa havaittiin 96 lajia ja tultiin jaetulle kahdeksannelle tilalle. Voittajille hävittiin kaheksan lajia ja kolmannesta sijasta jäätiin viisi lajia. Lepposia taistolajeja oli mm. punakuiri, muuttohaukka ja alla oleva arosuohaukka 10.5 lauantaina aamupäivä meni Kokkolan lohtajalla Harjukarin lintutornilla. Mukavia havaintoja oli muuttavina mm 10 tervapääskyä, 21 punakuiria, 116 tylliä 59 mustavikloa, 8 suosirriä 1 etelänsuosirri ja 1 muuttohaukka. Paikallisena oli mm. 340 suokukkoa, 60 lapinsirkkua, hernekerttu ja sirittäjä. 13.5 Tiistaina oli Haapajärvellä uupunaavalla suokukkoja peräti 1300. Samalla paikalla viipyi muutaman päivän myös kaksi valkoposkihanhia. Vaikka tämä laji on kovasti runsastunut niin kyseessä oli vasta toinen valkkari havainto mulle Haapajärveltä. Alla epätarkka kuva suokukoista 17.5 Lauantaina retkeilin Kalajoella. Aamu oli muuton osalta hiljainen. Neljä haahkaa pari pikkutiiran yks räyskä ja pari karikukkoa oli aamun mukavimpia havaintoja Vihaspauhalla. Alla muutama kuva aamulta vihaspauhan kaarisillalta. Alhaalla tukkasotka, rantasipi ja tukkakoskelo 18.5 sunnuntaina omalla pihalla pyörähti hetken paikallisena naaras kirjosiipikäpylintu 24.5 Oltiin Kuusamossa anoppilassa ja aamun linturetkellä sinipyrstö valtavaarasta vuodariksi ja matkanvarrella metso oli hienosti soimassa 27.5 Tiistaina tuli odotettu Haapajärvi pinna kun löysin uupuaavalta 12 yksilön keräkurmitsa parven Keskiviikkoiltana 28.5 oli vuorossa koko kesän ykkösreissu kun lähettiin Pauli-Pekan kanssa kiertämään Etelä-Suomea. Minä olin säästänyt talviloman tuolle viikolle ja Muu porukka oli tuolloin Kuusamossa lomailemassa anoppilassa. Jatkan siitä seuraavalla kerralla. Nyt on aikaa kun on kesäloma. Aurinko paahtaa parhaillaan ulkona ja varjossa lämmintä 27.3 astetta. Ei voi siis jumittua koneelle vaan on syytä lähteä ulos :)

Sera ja kiljukas

Pääsiäislauantaina kipusin Vuohtomäen näköalatorniin Pyhäjärvelle. Järkyttävässä tuulessa parasta antia tarjosi hetken kuusen latvassa istuskellut metso petopuolen muutosta vastasi piekana 6, hiirihaukka 2, sisu 3, varpushaukka 1 plus pari buteota kauempaa. viiden pässin parvi painoi länttä kohti ja sopivasti ennen puolta päivää Haapajärveltä yks kaveri soitti että hänen pihallaan on kaksi sepelrastasta. Sehän olis meikäläiselle Haapajärvipinna. Ajelin pelipaikalle josta sera hoituikin nätisti tiltaltin laulaessa taustalla vuodariksi. Aamusella sepelrastaita oli ollut vielä kaksi mutta nyt sai tyytyä yhteen joka oli suht kaukana kuvaamisen kannalta Toisena pääsiäispäivänä 21.4 maanantaina ajelin Kalajoelle ja kohteena vihaslahden lintutorni. Pauli-Pekkaa vastaan oli torniskaba vihaslahti- Pyhäjoen Parhalahti. parin tunnin kisa päättyi parhalahden voittoon 62-56 kun vihaslahdella hiljeni sen verran että jatkoin uusille apajille. Vihoviimein tilhestä tuli vuodari. Loxiaa meni 8 parvea ja yhteensä 163 lintua. Muuta mainittavaa oli kaksi heinätavi paria ja 23 taivaanvuohta. Sinikko pari vietteli aikaa tornin läheisyydessä. Tornilta vihaspauhan kaarisillalle ajaessa tien varressa oli riekko. Kaarisilta tarjosi parhaimpana punakuirin. Isolexa päivysti kaarisiltaa koivun latvassa. Jatkoin Pitkäsenkylän pelloille petostaijiin jossa olikin jo Heikkilä ja kohta tuli myös Pudas. Eipä montaa minuuttia ehditty olla kun Heikkilä sanoi että tossa seittemän hanhen parvessa on pienempi hanhi jolla on valkoiset siiven kärjet. Ilmassa oli yhtä aikaa kaksi seittemän hanhen parvea ja myös toisessa hanhiparvessa oli yksi pienempi hanhi kuuden muun hanhen kanssa. Sepon kans katottiin eka väärää parveea ennen kuin selvis että toinen vastaava parvi menee myös. Lintua päästiin näkemään vaan takaa päin mutta pienempi tumma hanhi jolla valkoinen pää ja valkoiset siiven kärjet toi mieleen sinihanhen. No tilanteesta myöhästyttiin ja aina ei voi voittaa. Lajia ei saatu liimattua. Paikallinen macro lämmitti kuitenkin vähän pientä harmitusta. Lauantaina 26.4 Teemana oli retkeily Haapajärvellä ja tarkoituksena kiertää vesistöjä. Kortejärven lintutornilta päivystin vajaan puolitoista tuntia ja vuodariksi itsensä kuuluttivat vuoronperään peukaloinen, pajulintu ja pikkukuovi. Närhillä oli pientä vaelluksen poikasta ja yksi 16 närhen potti paineli menemään etelää kohti. Haapajärven ekat meriharakat oli ilmestynyt myös Jatkoin Aholanjärvelle jossa menikin seuraavat pari tuntia. Aholanjärvi tarjosi Pientä peto ja kahlaajamuuttoa. Vuoden eka suopöllö kierteli lähes kameran ulottumattomissa jonkilainen myyrä kynsissä. Nuijunjärvi ja Settijärvi ei mitään ihmeempiä tarjonnut mutta Parkkilassa rastasparven mukana ollut sepelrastas näytti taas sen perinteisen ketsuppipullo efektin. Aikasemmin en lajia ollut Haapajärvellä nähnyt niin nyt löytyikin toinen lintu vajaan viikon sisällä. Sunnuntaina 27.4 pyörähdin pari tuntia Kärsämäen Nurmesjärvellä. Kesä se tuli meikäläiselle kun haarapääsky muutti suoraan vuodarilistoille. Vuodariksi myös pere, nokikana, mustakurkku-uikku ja punasotka. Muuta mainittavaa oli kaukana pohjoisessa paikallisen oloisena pyörinyt merikotka. Vappupäivälle 1.5 oli tilauksessa pankkilaji joka puuttui meikäläiseltä vielä eliksistä. Legendaarinen kiljuhanhi oli tarkoitus nyt vihoviimein lähteä hoitamaan. P-P oli retkiseurana kaivamassa mulle kiljukasta. Oulun suuntaan ajaessa Ala-temmeksen kohalla oli komea hanhiparvi jonka selasin. Koskaan aikasemmin en ollut nähnyt sellaista lyno parvea! 430 lyhytnokkaa ja seassa uudet vuodarit tundrahanhi kolmella linnulla ja yks sepelhanhi. Jotenkin huvittavalta tuntuu että etelässä piipitetään yhtä lynoa mutta toisaalta Oulun seudulta on joskus tundrahanhea piipitetty kun paikoitellen karjalassa voi olla tuhannen linnun parvi tundrahanhia. Kiljuhanhiprojekti onnistui kertaheitolla kun yksi aikuinen lintu löytyi isosta lyno parvesta. Myöhemmin vielä P-P hoksasi neljän kiljuhanhen parven. Kuvattavaksi linnut olivat aivan liian kaukana mutta tulipahan dokumenttikuvat otettua. Pauli skouppas kännykällä putken läpi jo huomattavasti parempia kuvia kiljukkaista. Pikkuhiljaa alkaa eliksissä todelliset pankkilajit loppumaan mutta onhan esim lapinuunilintu vielä odottamassa :) Tässähän on tullut kirjotettua jo sen verta tiheään että ens kerralla heitän tornien taistosta stooria ja sitten olis tarkoitus päästä jo pikkuhiljaa livetilanteeseen!

Suomipinnaa pukkaa

Huhtikuun alku ei mitään ihmeempiä tarjonnut ja mukavimmat lajit olikin omalla pihalla pikavisiitin 8.4 tehnyt tikli ja 12.4 myös lyhyellä vierailulla piipahtanut kirjosiipikäpylintu. Tikli oli toista kertaa omalla pihalla tämän vajaan kolmen vuoden aikana ja kirjokäppäristä napsahti pihapinna numero 107. Kuvien laatu jäi tasoltaan ala-arvoisiksi mutta minähän en kuvaa laatua kun vaan dokumenttia. Tiklistä nappasin kuvan vielä ikkunan läpi. Sunnuntaina 13.4 Retkeilin Pauli-Pekan kanssa Kalajoella. Het aamusta oltiin vihaspauhalla. Muutto oli melko laimeaa mutta vuodareita napsahti varsinkin meikäläiselle roppakaupalla kun merellä ei niin paljoa sisämaan orni ehdi aikaa viettää. Esim meriharakka ja ristisorsa tuli ruksattua vuodareihin Letonnokalla vuodarin puhalsi kaulushaikara ja keskustasta Pauli-Pekalle vuodariksi turkinkyyhky Takaisintulomatkalla yritettiin vielä sepelrastasta vuodareihin mutta Kalajoen Tilvisperältä havaittuja uuttukyyhkyjä parempaa ei sattunut kohalle. 18.4 pitkäperjantaina aamun linturetkellä en ollut omaa pihaa kauempana. Keskityin pihavuodareihin ja mm. harmaalokki ja taivaanvuohi napsahti pihavuodareihin. Aamupäivästä oli tarkoitus ottaa Pauli-Pekan kanssa tunnin pihaskapa. Minun piha- Oulussa asuvan P-P:n "piha" no ei ehittu paljoa alkua pitemmälle kun Raahesta tuli tietoa että Majurin Jouni oli löytänyt amerikanhaapanan. Kerran tuo laji oli tullut jo hylsyiltyä Liminganlahella mutta nyt uutta matoa koukkuun. Tällä kertaa homma hoitui nätisti ja vuoden toinen elis oli plakkarissa. Lintu oli sen verran kaukana että kuva jäi jo senkin puolesta tälle tasolle Muutama perusvuodari hoitui jenkkihaapanan ohessa kuten kyhmyjoutsen ja kulorastas. Paluumatkalla poikkesin vielä Pyhäjoen Parhalahdella pikaisesti mutta sieltä ei mitään kummempia löytynyt. Seuraavalle päivälle suunniteltu Parhalahden reissu tuli samalla peruttua jenkkihaapanan takia ja suuntasinkin pääsiäislauantaiaamuna Pyhäjärvelle Vuohtomäen näköalatornille. Jatkan siitä kuitenkin ens kerralla samaten kun jo vuoden kolmannesta eliksestä joka hoitui vappuna leppoisasti. Vaimon tekemä pitsa odottaa jo nälkäistä syöjää joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Maaliskuulta

Lauantaina maaliskuun 29.päivä suunnattiin Pauli-Pekan kanssa Kalajoelle Pitkäsenkylän pelloille. Heti aamusta luotokirvinen yllätti olemalla lietealtaalla. Lintu oli paikalla vajaan tunnin mutta ei löytynyt enää siinä vaiheessa kun paikalle tuli muita tuttuja harrastajia. Lintu oli kuitenkin kuvausystävällinen. Päivän muusta tarjonnasta vastasi neljä lajia hanhia, parisataa töyhtöhyyppää, reilut 80 muuttavaa sepelkyyhkyä, yks paikallinen uuttukyyhky ja neljä paikallista hemppoa. Huhtikuukin alkaa olemaan jo paketissa ja vuodareita tippuu nyt oikeastaan joka retkellä kun vaan maastoon ehtii. Huhtikuun retkistä jatkan seuraavaalla sopivalla hetkellä. Yksi elis ja yksi sponde oli mm. huhtikuun satoa.

Ylimääräistä aikaa!

Ylimääräistä aikaa olis nyt pieni hetki tarjolla joten käytetään se blogin päivitykseen. Kevättä pukkaa ja eipä kunnon talvea tällä kertaa tullutkaan. Jos nyt alkaisin purkaa kahen kuukauden retkiä tarkkaan niin tässä menis koko päivän joten alla on vain jotain poimintoja. Helmikuu käynnistyi harmaapäätikka bongauksella. Perinteisellä paikalla Haapajärven Aholassa tänäkin talvena säännöllisesti vieraillut harmaapäätikka piti bongata vuodareihin. Hapäti vaati muutaman tunnin sinnikkään odottelun mutta näyttäytyi lopulta mukavasti tullen ruokinnalle. Lintu oli rengastettu kuten kuvassa näkyy. Helmikuun toinen päivä ja teemana pihabongaukseen ilmoitettu pähkinänakkeli. Ajelin Kiuruvedelle ja perille päästyään lintu kuului jo heti auton oven auettua. Lintu oli todella äänekäs. Koskaan aikasemmin en ollut noin äänekästä nakkelia tavannut. Kuvat jäi dokumentti tasolle kuten aina mutta eiköhän tuosta alalaji europaea taivu. Takaisintulomatkalla retkeilin vielä Pyhäjärvellä josta koskikara vuodariksi useamman linnun voimin. Myös yks viiden kymmenen teeren parvi paikallisena Murronperällä. Muuten melko hiljasta. Pöllöjä on ollut todella mukavasti Haapajärvellä ja parhaimpina retkinä 3-4 tunnissa onkin kuulunut 15 pöllöä. Pääasiassa helmareita mutta mukavasti myös viirupöllöjä. Sarvipöllöjä pari samoin kuin huuhkajia. Tämän seudun pöllöt onkin nyt plakkarissa. Lehtopöllö ja tunturipöllö vielä puuttuu tältä vuodelta mutta ne nyt ei kuuluulukaan Haapajärven listoille. Lähin tiedossa oleva lehtopöllö olis vajaan kahen sadan kilometrin päässä. Maaliskuun alku tarjosi paljon ennätysaikaisia muuttajia ympäri Suomeen. Niin myös tänne syvälle Sisämaahan Haapajärvelle. Ekat laulujoutsenet ja töyhtöhyyppä löytyi Haapajärveltä 6.3! muutamaa päivää myöhemmin vuodareihin Reisjärven Levonperältä lanttu ja pulmunen. Lanttu hyvinkin saattanut talvehtia Levonperän pelloilla. Maaliskuun loppupuolella suunnattiin vaimon kotiporukoille Kuusamoon ja matkan varrelle oli suunniteltu molemmille mieluinen pysähdys Ouluun. Linturetkeilyä ja shoppailua. Itsehän valitsin jälkimmäisen.. Tai sitten en. Vaatekaupoissa kiertäminen kun ei ole pätkääkään minun juttu. Jos pitää vaikka uudet farkut ostaa niin siinä ei voi yksinkertaisesti mennä kymmentä minuttia kauempaa! Jos ei siinä ajassa löydy niin sitten jää farkut ostamatta. Pauli-Pekka otti mut kyytiin ja ajeltiin suorilla Hietasaareen. Vuodareitten tuloa ei voinut Hietasaaressa estää kun mm. nenävarpuset, uuttukyyhkyt, mustarastas ja lapintiainen hoitui mukavasti listoille Jätäriltä yritettiin mulle vielä vuorihemppoa vuodariksi mutta tälläkertaa ei tärpänny. Järjettömän kova tuuli vaikutti varmaan osaksi asiaan. Kuusamossa lauantai 22.3 valkeni aurinkoisena ja pakkasta 15 astetta. Haapajärvellä oli lähtiessä lunta alle viis senttiä mutta Kuusamossa oli aivan täys talvi. Taviokuurnia kuului ja näkyi useissa paikoissa. Samoin kuukkeleita löytyi sieltä täältä. Näistä tuli vuodari samoin kun pikkukäpylinnusta joka oli yllättäen myös vuoden eka Kuusamossa. Vähissä ne on ollu siis sielläkin. Neljä joutsenta oli Kuusinkijoen sulassa lumisateessa. Suorajärvellä mielenkiintoinen havainto oli kun korppeja rupes yllättäen lappamaan pienissä parvissa luodetta kohti. Pienessä ajassa coraxeja meni luodetta kohti 38 kipaletta. Sunnuntaiaamuna ennen kotipuoleen lähtöä oli vielä retkiprojektina riekko. Retkiaikaa oli pari tuntia. Ajelin tolpanniemeen ja nousin autosta, kävelin 50 metriä ja riekko lähti lentoon. Joskus tärppää helpommin. Joskus vaan ei natsaa. Semmostahan se usein on. Kuusamon reissu onnistui linturetkeilynkin kannalta loistavasti joka päättyi siihen että takaisintulomatkalla sama kuvio kun menomatkalla mutta nyt tarkoitus pitää kahen tunnin tauon sijaan tunnin tauko. Ajelin jätärille ja tälläkertaa vuorihempotkin olivat yhteistyöhaluisia. Lintuja oli kolme kuten oli aikasemminkin ilmoitettu Tämmöstä tällä kertaa. Jos olis vielä ylimääräistä aikaa niin vetäisin yhteen vielä eilisen Kalajoen keikan kun oltiin seuraamassa siellä muuttoa mutta pitänee jatkaa lähiaikoina :)