Kuusamon SM-lintumaraton

Viikko takaperin oli Kuusamon lintumaraton ja yritän jotenkin muistella että miten se meni Kyyhkylän Tiiroilla. ( Jukka Österberg, Pauli-Pekka Österberg, Ilkka Ruuska ja Juhani Pitkänen )



Perjantaina 5.6 lähettiin aamulla seittemän jälkeen kohti Iivaaraa. Matkalla alkoi sataa räntää ja näytti siltä että nyt on kaikki edellytykset sille että tulee olemaan turhankin haastavat 24 tuntia. Matkalla nähtiin maakotka jota ei rallissa sitten havaittukaan. Vähän ennen kahdeksaa lähettiin kipuamaan kohti Iivaaran huippua. Räntä muuttui hiljalleen lumeksi ja mitä ylemmäksi noustiin, sitä kovemmin myös tuuli. Linnut oli lähes täysin ääneti. Jokunen peippo oli äänessä. Huipulla oltiin jo ennen puolta yhdeksää ja näkyvyys oli melko heikko lumisateiden takia. Yksinäinen rautiainen jaksoi laulella lumituiskussa hetken mutta muuten kuului vain tuulen tuiverrusta. Tuuli oli niin kova että kun Ilkka päätti vähän nenää niistää niin saman tien zeissin kaukoputki kaatui kalliolle ja meni hajalle. Ralli siis alkoi katastrofaalisesti. Tai ei se ollut vielä edes alkanut. Meitä oli neljä vaaran huipulla ja enää yksi kaukoputki käytössä kun Paulilla ja Juhanilla oli vain kamerat. Päätettiin lähteä jo 20 minuttia ennen rallin alkua laskeutumaan vaaralta koska paikka tuntui olevan täysin hiljainen talvisen sään takia. Rinnettä laskeutuessa puhelin herätti klo 9 rallin virallisesti alkaneeksi. Metsä oli täysin äänetön linnuista ja yhdeksän minuttia ehtikin mennä ennen ensimmäistäkään lajia joka kirjattiin vihervarpuseksi. Minä kuulin pohjantikan mutta kolme neljästä olis pitänyt kuulla joten lajista ei saatu pinnaa, eikä saatu koko rallissa muutenkaan. Pohjantikka oli toinen rallissa nuijatuista lajeista. Isokäpylintu oli paras laji mikä irtosi Iivaarasta. Metsäviklo oli myös ihan kiva joka heltisi parkki paikalta. Lajeja kertyi 9 aloituspaikasta ja jos jotain positiivista etsii rallin alusta niin aika meni huomattavasti vähemmän aloituspaikassa kun mitä oltiin suunniteltu. Ilkan kaukoputken hajoaminen tietenkin vähän lannisti rallifiilistä mutta näillä eväillä oli jatkettava eteenpäin. Iivaaran tieltä saatiin sääksi joka olikin rallissa meidän ainut havainto. 3 merilokkia jollakin isolla järvellä siinä lähellä oli myös ihan mukava piristysruiske. Merilokki paikalle tiputin puhelimen jota en tässä vaiheessa vielä tietenkään tiennyt.



Jatkettiin jonku suon kautta kohti keskustaa ja mitään ihmeempiä lajeja ei tarttunut mukaan. Pikkusirkku oli mukavasti äänessä Säynäjäperällä ja tämä olikin bongattu yksilö. Myöhemmin kuultiin vielä kaksi muutakin yksilöä ihan spondena.



Seuraavaksi mentiin kaatopaikalle josta irtosi parempana lajina kottarainen. Ainakin lehtokerttu ja haarapääsky sai tässä vaiheessa rastin listaan.



Kuusamon keskusta lintupaikkoja koluttiin seuraavat pari tuntia ja lajeja kertyi tasaiseen tahtiin hiljakselleen. Merikotka kävi nätisti lähellä Tolpanniemen venesatamassa ja nuolihaukka päivysti kitroninpurolla matalassa koivussa. Tässä vaiheessa huomasin että puhelin on hukassa ja käytiin etsimässä sitä parissa aikasemmassa paikassa missä oltiin käyty mutta tuloksetta. Alkoi haiskahtaa tässä vaiheessa siltä että epäonni jatkuu meidän joukkueessa joka oli saanut rallinumeroksi numeron 13!



Aurinko näyttäytyi kolmen maissa iltapäivällä ja päätettiin lähteä petolintuja staijaamaan rukalle. Matkalla poikettiin yhessä mäntymetsässä jossa olin talvella nähnyt useita lapintiaisia ja hömötiaisia. Nyt ei saatu kumpakaan kyseisessä paikassa eikä koko rallissa muutenkaan! hömötiainen oli koko rallin suurin lajipuute meidän joukkueelta. Melkein negaässä! ainoastaan kahdelta puuttui kyseinen laji rallissa. Virtaväiskiä etsittiin saaruanlammilta pitkään tuloksetta ja syy olikin siinä että oltiin väärässä paikassa. No lintu hoitui pitemmän kaavan kautta ja saatiin siinä sivussa myös harmaasieppo, niittykirvinen ja tuulihaukka. Haukkoja ei tuntunut ilmassa olevan ainakaan meidän katseluetäisyydellä ja tyydyimme kivitaskuun joka olikin ainoa havaintomme rallissa. Kello oli tässä vaiheessa 17 ja lajeja kasassa tasan 70



Matka jatkui vuotunkiin ja matkalla pysähdeltiin ahkerasti ja kun ilmakin välissä oli jopa aurinkoinen lumikuurojen jälkeen niin osa linnuista olikin yllättävän aktiivisella tuulella. Rautiainen, punavarpunen ja kapustarinta tarttui nopeasti listalle niin alkoi näyttää jo huomattavasti paremmalta. Konttaisen parkkipaikalla pysähdyttiin hetkeksi ja sinipyrstö ja käki kuuluttivat itsensä rallilaariin.



Hieman ennen vuotungin lintutornia yritettiin jyrkänkoskelta koskikaraa mutta karaa ei näkynyt missään. Lajeja oli kasassa 83 kun saavuttiin lintutornille kovin odotuksin vähän ennen ilta kahdeksaa. mm. suokukko piti napsahtaa tässä vaiheessa peruslajilistalle mutta se oli yksi niistä kolmesta lajista joka ei päätynyt peruslajilistalle koko rallissa. Mustarastas ja tukkakoskelo kuitenkin täydensi listaa ennenkuin oli tulossa illan ensimmäinen tunti klo 20-21 kun ei yhtään uutta lajia havaittu. tunti ja neljäkymmentä minuttia ajeltiin korvessa hiekkateitä uusia lajeja haeskellen ennenkuin noin 21.40 Särkiluomalla saatiin samalta pellolta ensiksi yksinäinen töyhtöhyyppä ja kohta perään metsähanhi joita oli pellolla kolme yksilöä. Lehtokurppa ehti vielä ennen ilta kymmentä täydentämään lajilistaa joka olikin ainut havaintomme tästä lajista.



Jatkettiin Antinperän lintutornille joka vaikutti ihan tyhjältä mutta niin vain sieltä alkoi lajeja tippumaan. Jouhisorsa, mustaviklo, ja suopöllö ja teeri oli antinperän satoa. Kettu jolkotteli järven toisella puolella.



Matolammelta odotettiin paljon mutta mitään ei kuitenkaan tärpännyt. Vesipääsky piti löytyä sieltä mutta kolmas peruslajipuute alkoi haiskahtamaan viimeistään tässä vaiheessa. Rallin toinen havainto suopöllöstä oli paikan kovin laji. Vuorokausi alkoi hiljalleen vaihtumaan kun pidettiin pientä palaveria että minne lähteä. No Helilampi oli hyvä veto varmistaa ruokokerttunen joka puuttui vielä listasta. Lajeja 92 ja mielikuvitus tuntui loppuvan kaikilta täysin että mitä tehdään.

Itsellä oli ajatukset puhelimessa joka oli ollut jo 15 tuntia metsässä lumi/räntä/rae/vesisateessa. ja kun puhelin hälyytti vielä kun siihen yritti soittaa niin sanoin että jos ei ole parempia ideoita niin lähetään käymään Iivaaran lähellä olevassa metsässä, minne arvelin puhelimen pudottaneeni heti rallin alkupuolella. Matkaa sinne oli ehkä 40 kilometriä ja ja kanalintuja ei noussut tien reunalta ainuttakaan vaikka niitä yritettiin saada täydennettyä teeren lisäksi. Varmaan 30 kilometriä oltiin ajeltu kun Juhani hoksasi männyssä komean soivan ukkometson! jatkettiin matkaa samantien ja päätettiin takaisin tullessa pysähyä hetkeksi kattomaan metson soidinmenoja. Mikä on fiilis kun viimeistä kertaa yrittää löytää päivän/ yön aikana puhelinta joka on ollut metsässä 15 tuntia ja kun siihen yrittää soittaa niin kaukaa kuuluu että siellä se metässä soi? Se oli mun kohalla koko maratonin paras fiilis! puhelin kesti kaikki sateet ja oli melkoinen onni että puhelin oli tippunut pienen kuusen alle jossa se oli osittain sateelta suojassa. Jospa sais Ilkalta kuvan siitä tilanteesta :) boonuksena oli tosiaan komea risainen metso joka oli täydessä soidinhuumassa. Jokaiselle kokemus oli uusi. Metson hiomiset ei tosiaankaan kuulu kauaksi.

Kun tuonne asti oltiin ajeltu yöllä niin päätettiin käydä kiurusuolla yrittämässä mm. jänkäsirriäistä ja jänkäkurppaa. Puoli kahelta yöllä oltiin suolla ja Juhani, Pauli-Pekka ja Ilkka lähti samantien talsimaan suolle kun minä vielä jäin vaihtamaan saappaat. Lähin aavistuksen eri suuntaan kävelemään kun muut ja kohta jaloista pölähtikin riekko komean naurun remakan säestyksellä. Muut ei sitä kuullutkaan ja olin melko varma että siinä nuijattiin yksi laji ja vielä hetkeä myöhemmin jänkäsirriäinen lauloi vain minulle niin alkoi tuntumaan että meneekö tämä suokeikka ihan putkeen.

Ilkka ja Pauli-Pekka tuli mun luokse ja Juhani tuli omaa reittiä kun lähettiin kävelemään siihen suuntaan mihin riekko oli luultavasti laskeutunut. Jänkäsirriäinen ilmaisi tässä vaiheessa itsensä myös Paulillle ja Ilkalle ja näin kun oltiin kaikki kolme kuulemassa yhtäaikaa niin siitä saatiin hyväksytysti laji listoille. Jänkäsirriäinen olikin rallissa tänävuonna normaalia tiukemmassa kun vain 3/23 joukkuetta havaitsi jänkäsirriäisen. Tässä valossa tuo olikin rallissa meidän kovin laji. Vähän matkaa käveltyä riekko pomppas lentoon ja niin sekin oli sitten hoidettu ja piti jo vähän tuulettaa että eipä jäänyt sekään nuijatuksi lajiksi. räntää sateli myös yöaikaan suolla.

Sää selkeni hetkeksi noin klo 3 aamulla ja sillon myös selvästi linnut lauloi aktiivisesti ja pensastaskusta saatiin siinä sivussa rallin eka ja ainut havainto. Melko pian sen jälkeen lunta alkoikin tulla todella sakeasti ja näyttipä se jäävän aamuksi maahankin ainakin vuotungin seudulla.

klo oli 4 ja lajeja kasassa 97! näytti ihan kohtuu hyvältä kun valtavaara oli vielä käymättä ja lajeista puuttui vielä mm. kiuru ja hömötiainen, ja valtavaaran peruslajeja ( peukaloinen, pohjantikka, palokärki ) Vuotungissa yritettiin väkisin kiurua mutta väkisinhän niitä ei oteta. Kiurua ei vaan yksinkertaisesti saatu tähän ralliin. 16 metsähanhen parvi meni yli ja Ilkka poimi siitä kaksi lyhytnokkahanhea mutta siihen ei saatu vahvistusta. Itsellä oli kiikarit niin huurussa ja märässä että paljain silmin näki paremmin kun kiikareilla joten nuijattu laji siitä vain meni koska P-P ja Juhanikaan ei tehnyt selkeää havaintoa lyhytnokista.

Valtavaaraan nouseminen oli totaallisesti tyhjä arpa! ei ainuttakaan uutta lajia vaikka noustiin huipulle ja jatkettiin vielä siitäkin toiselle puolelle pitkälle. Tähän vaiheeseen saatiin maratonin toinen täysi tunti jolloin ei tullut lajin lajiakaan ja nyt olisi pitänyt olla menossa kunnon loppukiri. Sinipyrstöjä oli äänessä ainakin kolme yksilöä mutta ne ei niin erikoiselta siinä vaiheessa tuntunut.

Valtavaaralta lähettiin jatkamaan matkaa ja palokärki lensi nätisti tien yli ja siinä tuli 99.laji

Vielä kaksi tuntia maratonia jälellä ja yritettiin saada helpoimpia puutteita hoidettua. Hömötiaseen satsattiin mutta turhaan. Vesipääskyä yritettiin puolitosissaan ilman tulosta ja kiuruakin yritettiin sellaiselta pellolta jolla niitä olis olettanut olevan. Siinä meni klo 7-8 ilman uusia lajeja ja päätettiin viimeinen tunti palloilla keskustan tuntumassa. Pienen harkinnan päätteeksi päätettiin viimeinen tunti viettää kokonaan vihtasalmen lintutornilla.

Puolituntia meni ilman uusia lajeja mutta klo 8.37 sadan lajin raja saatiin rikki kun kaksi lapinsirriä tuli komeasti äännellen tornin viereen turvelautalle. Tietyllä tapaa tavoite täyttyi siinä vaiheessa vaikka tiukille menikin. Vähän parempaa sijoitusta odotettiin kuitenkin ottaen huomioon huonon sään mutta olipa muutkin kuitenkin pärjännyt ilmeisesti aikalailla omalla tasollaan. Käytiin vielä viimeinen kymmenen minuttia jätevedenpuhdistamolla mutta lajimääräksi jäi tasan 100 joka on kuusi lajia vähemmän kun viime vuonna. Sijoitus oli kuudestoista joka ei saanut minkäälaisia tunteita mihinkään suuntaan :) Pauli-Pekka arvioi sijoituksen täsmälleen oikein. Itse olin sitä mieltä että tuolla tuloksella heltiää sija 15

No meillä oli pääasia että saadaan kivoja kokemuksia ja mukava 24 tuntinen mutta siihen mahtui tosiaan varmasti vähintäänkin kahden maratonin edestä tapahtumia. Joukkueen kanssa puitiin hieman rallin jälkeen näitä tapahtumia ja tultiin siihen tulokseen että ei paljoa paremmin olisi voinut mennä kun maratonia edellisenä päivänä nähtiin keisarikotka ja Kuusamon erikoisuudet virtavästäräkki, sinipyrstö ja pikkusirkku myös saatiin vuodarilistoille. Tässä vielä meidän rallin parhaimmat lajit ja pahimmat lajipuutteet josta selviää että ihan nappiin ei mennyt kun enempi on pahoja lajipuutteita kun hyviä lajeja. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia!

Pahimmat lajipuutteet

Pikkutylli 17/23
Tilhi 18/23
Suokukko 17/23
Vesipääsky 18/23
Hömötiainen 21/23!

Parhaimmat lajit

Suopöllö 7/23
Jänkäsirriäinen 3/23
Isokäpylintu 7/23

Eli jäkiekko termiä käyttäen hävittiin ralli maalein 5-3

ens vuonna lähetään hakemaan voittoa :)

Keisarikotkasta sponde elis

Keskiviikko 3.6

Lähettiin kohti Kuusamoa n. klo 12 ( minä, Varpu, Adele ja Pauli-Pekka ) Pitkäsen Juhanin kanssa ajeltiin yhtämatkaa Rantsilasta eteenpäin ja Ruuskan Ilkka otettiin Oulusta kyytiin ja näin Kyyhkylän Tiirojen Joukkue matkusti kahdella autolla kohti Kuusamoa. Kuusamoon saavuttiin viiden maissa päivällä ja alkuillasta pidettiin pientä palaverin tynkää että missä kannattais käydä. Minä, P-P ja Ilkka käytiin keskustassa muutamassa paikassa mutta mitään ihmeempää ei näkynyt. Pikkusirkkua, pikkutylliä tai vaikkapa riekkoa ei löytynyt niistä paikoista missä niitten arveltiin olevan. Mitään erikoista ei siis muutaman tunnin aikana näkynyt. Ruskosuohaukka oli lienee paras havainto Kuusamon mittakaavassa. Naaras lensi lähellä vihtasalmea.

Torstai 4.6

Lähettiin noin klo 5 liikkeelle kylmässä, aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Aamun pohjustuksissa ei ollut kovinkaan hyötyä. Jos pohjustaa alle 10 tuntia maratonia varten niin eihän se ihme olekaan. Mietittiin että jollakin suollakin pitäisi käydä mutta ei millään jaksais lähteä ajamaan minnekään kauaksi. Katottiin kartasta ja päädyttiin käymään särkilammella kun näytti niin hyvältä maasto. Pikkukiljukotkasta tuli häly. Lintu Vuotungissa, lentää kohti Ala-vuotunkia. Kohta tuli uus viesti jossa mainittiin linnun lentävän kohti Rukaa. Sehän tuleekin sitten suoraan kohti, pitääpä olla tarkkana!

Käytiin särkilammen vieressä olevalla suolla ja suo vaikutti tyhjältä. Palattiin takaisin polulle ja käveltiin kohti Särkilampea kun Kotka lensi vastavalossa jatkuvassa liidossa. Määritettiin lintu pikkukiljukotkaksi habituksen perusteella ilman kaukoputkea.. linnusta ei saatu minkäänlaista väritystä joten Ilkka ja Pauli-Pekka lähti saman tien juoksemaan autolle 200 metrin päähän ja minä jäin Juhanin kanssa pitämään lintua silmällä. Lintu ehti kadota siinä ajassa metsän taakse kun Pauli ja Ilkka palasi takaisin. Päätettiin palata takaisin suolle siinä toivossa että sieltä näkyisi vielä lintu. Mentiin suolle ja pian suon reunassa reilun 200 metrin päässä lensi matalalla kotkalintu. Miten ihmeessä noin vaalea kotka??? Ilkka lausui legendaarisesti että keisarikotka! Siihen me että onko pokkaa määrittää lintua keisarikotkaksi vaikka siltähän se näyttää. Kymmenen minuttia sitten lähti viesti pikkukiljukotkasta!!! Juhani alkoi räpsimään linnusta valokuvia ja Paulia harmitti että ei tullut sen oma kamera mukaan. Nyt ois tullut todella hyvää kuvaa linnusta joka lensi matalalla ja kohtuu lähellä myötävalossa. Tässä vaiheessa tuli kieltäytymisreaktio ja ei millään tahtonut uskoa että mitä silmät näkee! viesti pitäis lähettää bongariliittoon. Ei kukaan usko että nyt samoilla jalansijoilla on keisarikotka ja kun kukaan ei ollut koskaan nähnyt kumpaakaan lintua niin se ei auttanut asiaa yhtään. Ilkka naputteli jo rarikotkaa mutta se vaan jäi lähettämättä ja se olikin ISO virhe. Ihan täyttä varmuutta ei kuitenkaan ollut että kyseessä oli keisarikotka. todellinen suurharvinaisuus sai ihan liian varovaiseksi kun on tottunut siihen että laittaa hälyn vasta sitten kun on täysin varma havainnosta, varsinkin jos on itse löytänyt. Myöhemmin päivällä kuvat näki monta kokeneempaa ornia ja kun kaikki oli samaa mieltä havainnosta niin siinä vaiheessa vasta päätettiin ilmoittaa laji edes tiiraan.

Juhanin ottamia kuvia on osoitteessa http://www.kyyhkylantiirat.blogspot.com/
ja http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?lang=fin

Toukokuu pähkinänkuoressa

Niin kiireistä on ollut että blogia ei ole ehtinyt paljoa ajattelemaan. Lyhyesti käyn läpi mitä kaikkea tähän on mahtunut.

22.Toukokuuta perjantai: kävin polkupyörällä ekoilemassa ja ekovuodareita napsahteli taas ihan mukavasti kun sen verran harvoin tulee noita reissukja tehtyä. Ensimmäiset tervapääskyt ehti tännekin. Se on se varma kesän merkki.

24.Toukokuuta sunnuntai: Kummipojan synttäreillä oltiin viikonloppuna Jyväskylässä ja sunnuntai aamuna kävin tsekkaamassa Jyväskylän seudun lintutilanteen. Bongasin pikkusiepon ja kultarinnan. Laukaan punapäänarskua ei näkynyt. Takaisin tulo matkalla tuli sopivasti häly kuningaskalastajasta ja siitä jäi hieman huonohko maku kun lintua en ollenkaan nähnyt mutta kuulin kuitenkin. Vettä satoi paljon, vaimo ja lapsi odotti autossa joten ei ollut oikein mahdollisuutta jäädä pitemmäksi aikaan kun tovi siellä jo vierähtikin.

31.Toukokuuta: Kesän ensimmäinen Haapajärven yölaulajareissu ja saldona yksi satakieli, viitakerttunen ja ruisrääkkä. Viitakerttunen olikin KPLY:n tämän vuoden ensimmäinen.

Toukokuun jälkeen vuodareita kasassa 179 kun tässä vaiheessa oli vuonna 2007 163 ja 2008 169 eli nyt taitaa olla liian kova vauhti päällä :) Vielä erikoishuomautus että en yritä saada mahdollisimman paljon pinnoja vaan niitä tulee kun tulee ja voi olla että nyt kun lasken kolmatta kertaa peräkkäin vuodareita niin vois yrittää saada kolmannen kerran peräkkäin 215 lajia kasaan!

Toukokuun top 3 vuodarit

1. Keltajalkaviklo Kokkola ( neljättä kertaa suomessa ) bongaus
2. Mehiläissyöjä Ylivieska bongaus
3. Kuningaskalastaja Pihtipudas bongaus

kaikki eliksiä!