Ajeltiin aamuhämärissä kohti Kalajokea ja tiedossa oli että merellä varmasti tuulee ja vieläpä melko kylmästi. Pakkasta oli lähtiessään 10 astetta mutta Kalajoella oli vain -4 astetta.
Vaajakarista oli tarkoitus aloittaa aamun retkeily. Vähän ennen vaajakaria löytyi vauhdista aamuhämärissä hiiripöllö joka istui melko lähellä tietä langalla. Hipö oli ollut paikalla jo joulukusta lähtien joten lintua osattiin vasankarista odotellakin löytyvän.
Jatkettiin Vaajakariin ja pienellä tiellä oli sen verran paljon lunta että mikäli olisin yksin ollut liikenteessä niin en olisi tohtinut jatkaa matkaa mutta takapenkin yllytystä noudattaen jatkoin matkaa ja perille päästiin. Vähän piti tehä töitä että pienellä kääntöpaikalla sai auton käännettyä.
Vaajakarista löytyi nopeaa seittemän joutsenta mutta muita vesilintuja ei löytynyt. Kateltiin lintuja mökin suojista ja tuulen suojasta joten homma oli tuulenkin puolesta miellyttävää.
Mökin vieressä oli tyrnipensaita johon räkättirastas ilmestyi yllättäen mutta poistui samantien vähin äänin. Lintu pyrki kuitenkin ruokailuapajille ja näinpä sitä sai heikohkon kuvankin otettua hieman kauempaa.
Tyhjää merta selatessaan ruovikosta kuului viikstimalin ääni. Aamu oli käynnistynyt todella kivasti kun kello oli 10 ja uusia vuodareita oli tullut jo kolme joista viiksitimali ja hiiripöllö vähän parempana räkättirastaan lisäksi. Timalit ei suostunut ääntelemään siinä vaiheessa kun niitä oikein yritettiin kuunnella ja tässä vaiheessa puolet porukasta oli kuullut vasta linnut. Kun päätettiin lähteä jatkamaan matkaa ja oltiin vähän matkaa kävelty niin timalit alkoivat taas ääntelemään ja nyt koko sakki kuuli linnut.
Matka jatkui ja mielenkiinnolla odoteltiin että vieläkö surnis on paikalla että sais otettua kuvan kun päivä oli valjennut.
kyllä lintu oli samoilla apajilla kun 1.5 tuntia aikasemmin ja näinpä surnis saatiin dokumentoitua.
hiireäkin pöllö yritti kerran mutta ei tärpännyt
Matka jatkui vasankarin kalasatamaan mutta siellä tuuli myrskysi siihen malliin että vähän aikaa merta selattuaan ja eväät lämpimässä autossa syötyään päätettiin jatkaa matkaa Etelänkylän kautta Ylivieskan isollekankaalle jossa on ollut kuukkeliruokinta.
ruokintapaikalle ei oltais osattu ilman asiantuntia apua ja siinä välissä tuli otettua riski kun lähettiin ajamaan tienuraa jota ei oltu lingottu. Kieli keskellä suuta selvittiin tien toiseen päähän mutta matkan varrelta ei ruokintaa löyetty. Ei muuta kun takaisin päin ja nyt lähihistoria toisti itseään. Auto pääsi yhessä kohtaan tipahtamaan pikkusen uralta ja sen jälkeen autoa saatiinkin työntää pitkä tovi eteenpäin,taaksepäin,eteenpäin taaksepäin! Pienestä oli kiinni että ei oltais päästy omin nokkineen jatkaa matkaa mutta hyvin kävi tälläkertaa :)
Se on nähty useamman kerran jo että volvolla ei kannata lähteä auraamattomille teille urheilemaan.
Ruokintapaikalla ei ollut muuta kun hömppiä ja töyhtötiaisia mutta takaisin autolle päin tullessa kuusen latvoista löytyi kaksi kuukkelia ja kolmas lensi vielä tien yli joten nekin kuitenkin nähtiin. Itselle tästä ei kuitenkaan tullut vuodaria.
Ruokintapaikalta ajeltiinkin sitten suorinta tietä kotia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti