Aamulla lämpömittarissa -12 astetta ja ulkona satoi heikosti lunta. Ei muuta kun aamupalalle ja kello 7.10 lähin jo polkupyörällä kohti härkäahonkoskea. Vielä oli täysin pimeää ja ajelinkin hissukseen siinä toivossa että saisi jonkin pöllölajinki ekovuodariksi. No pöllöt oli hiljaa vaikka kuinka tarkasti kuunteli. Oma sykkeen ääni kuului kyllä sitäkin paremmin kun pimeässä yritti ajaa pikkutietä missä oli reilusti lunta ja se tahtoi olla melko taiteilua kun pyörä tahtoi mennä aina samantien poikittain. Hiljalleen päivä alkoikin valkenemaan ja klo 8.05 korppi huutelikin itsensä ekovuodari listalle Haittaperän lentokentän paikkeilla. Noin 8.15 saavuin Härkäahonkoskelle ja tällä kertaa koskikaitsukin oli samantien komeasti näkyvillä. Reissu lähti siis hienosti käyntiin ja kuten olin jo kotona etukäteen suunnitellutkin niin lähdin polkemaan Isorämettä kohti ja näin ollen oikasta suoraan hyötyjäteasemalle saaden samalla toivon mukaan esim. puukiipijä,teeri,palokärki,metso jne...
Heti alkuunsa polkeminen oli toivotonta kun parin päivän aikana lunta oli tullut reilusti ja maasturien ajojäljillä ei pysynyt millään. No ei se mitään, talutetaan sitten pyörää, eiköhän tie jossain vaiheessa muutu paremmaksi. Olihan se alkutalvestakin aurattu. Noin ajattelin mutta todellisuus paljastuikin karulla tavalla myöhemmin.
Reilun kilometrin olin taluttanut pyörää niin auton jäljet loppuivat kun auto oli lähtenyt yhdestä tienhaarasta just toiseen suuntaan mihin minä olin menossa. Tämä ei nyt tainnu mennä ihan nappiin, ajattelin ja päätin jatkaa matkaa siinä toivossa että kohta aukenee parempi tie. Joku oli hiihtänyt metsäsuksilla tietä joten talutin pyörää nyt latua pitktin. Homma alkoi olemaan jo sen verran työlästä että hikeä alkoi pukkaamaan kun piti kahlata lähes polvia myöten lumessa mutta onneksi pyörälle oli oma latu. Näin homma jatkuikin reilut parikilometriä ja aloin jo pikkuhiljaa odottelemaan/toivomaan että tulisin jo tienpäähän ja pääsis maantielle.
No eipä tietä näkynyt vaan sain suoraan sanottuna shokkihoitoa kun jouduin toteamaan että hiihtolatu lähtee alta pois kun jäljet meni suoraan metsään. Nyt sitten polkupyörä ui lumihangessa siinä missä minäkin. sata metriä käveltyään oli aina pakko pitää taukoa ja hengähtää lyhyen aikaa. Tällä kaavalla menin eteenpäin pyörää työntäen ja välissä myös kantaen ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Aamulla epäilin sitäkin että saattaa vilu tulla mutta enpä ois osannu etukäteen arvata miten paljon saa lintujen eteen hikoilla. Kokoajan odotin että taapertaminen korvessa palkittaisiin jollakin kovalla lajilla mutta ei. Ei näkynyt metsoa, pikkukäpylintua tai vaikkapa varpuspöllöä. Teeri oli ainoa ilo uudesta ekovuodarista mutta jostain syystä se ei nyt niin kovin kummoselta tuntunut. Käpytikkoja laskin kaksitoista ja hippiäisparviakin oli ilahduttavasti useampi reitin varrella. Noin klo 11 Aurinko näyttäytyi pikkasen ja se olikin ilmeisesti vinkki että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu vaikka päätäkin särki jo melkosesti ja mahakin huusi ruokaa kun eväitä en arvannu mukaan ottaa. No onneksi edes vettä olin tajunnu ottaa mukaan. Noin kello 11.15 maantie sitten aukenikin eteen täysin yllättäen koska auton äänet metsä oli niin täysin hiljentänyt. Luulin alunperin että tuo tiepätkä minkä tarvoin on muutaman kilometrin pituinen mutta kotona tarkastin myöhemmin että 5,5 kilometriä tuli talutettua pyörää lumihangessa joista viimeiset 2,5 kilometriä umpihangessa! Ei naurattanut sillon :) kolme tuntia meni tuolla välillä aikaa kun ajattelin alunperin käyttäväni tuohon etappiin alle tunnin. Hyötyjäteasemalla käväisin vielä ja totesin paikan olevan lähes äänetön. Kaukaa kuului töyhtötiaisen ääntä ja muutama käpytikka nakutteli perinteisesti. Keskustasta yritin vielä taviokuurnaa tuloksetta. Epävarma äänihavainto saa vissiin huomenna yrittämään tapsoja uudestaan :) Kilometrejä tuli lähes 20 joista kävellen puolet ja pyöräillen toiset puolet
Eli reissu yhteenvetona :
+ Koskikara hoitui toisella yrittämällä
+ Kunnon kohotuksesta reissu kävi erinomaisesti
+ Reissun saldo kolme ekovuodaria
- Pimeällä ja paljon lunta olevalla pikkutiellä polkeminen
- Tarpomisesta ei jäänyt hyvä maku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti