Talven ensimmäinen polkupyörällä tehty pöllöreissu suuntautui Leväniemen suuntaan. Aamulla kello 4.30 lähin pihasta polkemaan kohti lähdekangasta ja matkalla pysähdyin sillon tällön kuuntelelulle. Hiljaista tuntui olevan ja kello näytti jo 5.25 kun olin Leväniemen tienhaarassa ja lähin polkemaan asutuksesta suoraan poispäin. Pysähtelin kohtuu tiuhaan kuuntelulle mutta metsässä kuului vaan hennon tuulen kohinaa, välissä ei kuulunut sitäkään vaan oli täysin hiljaista. Kello oli tasan kuusi kun säikähdin siihen kun tien reunalta lähti kohtuu läheltä riekko lentoon. Siitä tulikin 50 vuodari ja 30 ekovuodari. Ei nyt ainakaan ihan tyhjä reissu, ajattelin ja lähin jatkamaan matkaa. Aloin odottelemaan jo että helmipöllö olisi edes äänessä samalla paikalla missä se oli olllut aktiivisena viime pöllöreissulla. Honkaperän ristys tulikin huomattavasti nopeammin mitä olin arvellut ja pimeässä piti ihan tarkastaa että joko tästä pitää kääntyä. Tie oli sen verran hyvässä kunnossa että matka meni joutuisasti. Kello näytti tässä vaiheessa puolta seittemää ja helmipöllöä ei kuulunut eikä kuulunut mitään muutakaan ääntä. 11 kilometriä oli takana ja päätin tässä vaiheessa juoda banaanilimsaa että ei verensokeri pääse laskemaan =)
Parisataa metriä olin polkenut Honkaperän tietä kun tien viereisellä sorakuopalla oli kovasti kaivettu hiekkaa ja kaivuri oli myös paikalla. Ilmeisesti nämä puuhat on saanut helmarinki hiljenemään täysin? Siihen kohti hyvä tie päättyikin kun seinään ja edessä oli taas hoitamaton tie jossa oli maastoauton jäljet. Hetken mietin että lähenkö taluttamaan pyörää kun edellisen viikonlopun talutukset tuli samantien mieleen. Pöllöjä tässä ollaan kuuntelemassa ja ei niitä sen kummemmin kuulu jos takaisin lähen polkemaan, ajattelin ja päätin lähteä kävelemään pikkutietä eteenpäin kun pyörän taluttaminenkaan ei tuntunut raskaalta. Pysähtelin, kuuntelin ja vihelteltelin varpuspöllöä mutta hiljaista vaan tuntui olevan. Aamu alkoi hiljalleen jo valkenemaan kun vihdoin varpuspöllön ääni kantautui korviin. Ääni kuului jonkin pienen tien risteykseen todella hyvin ( havaintopaikat löytyy tiirasta aina ) kello oli tässä vaiheessa seittemän kun ensimmäinen pöllö ilmoitti itsestään minulle. Yllättävän nopeaa valonmäärä lisääntyi ja kello 7.20 oli jo sen verran valoisaa että pystyi näkemään jo kauemmaksikin ihan hyvin. Vajaan kolmen kilometrin kävelyn jälkeen saavuin Honkaperälle ja pääsin taas polkemaan hyvälle tielle. Pysähdyin kuuntelulle vähän ennen maantielle menoa ja huuhkajan ääni tarttui samantien korviin. Hetken kuuntelin ja totesin että sielähän on kaksi huuhkajaa äänessä, koiras ja naaras. Tässä vaiheessa kello oli puolikahdeksan, ensimmäiset pikkulinnut oli äänessä ja huuhkajat huhuili todella aktiivisesti. Poljin Autiorannan lassikoskelle seuraavaksi ja totesin että kosken sula kohta oli käynyt todella pieneksi.
Toissa yönä näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna unta linnuista ja juuri kyseisellä koskella oli näin talvella kyhmyjoutsen, rantasipi ja fasaani =) Laitoin lintutiedotukseen havainnon vahingossa fasaanista vaikka pitikin laittaa kyhmyjoutsenesta =) sehän kun olisi ollut uusi laji Haapajärvelle. Kyllä hävetti tuo moka mutta siihenpä sitten heräsinki ja tilanne oli ohi. Pauli-Pekka oli retkellä mukana myös.
No kesykyyhkyt oli aktiivisesti äänessä sillan alla mutta muuten oli melko hiljaista. Seuraavaksi jatkoin Siiponkosken Isosaareen ja kävin tarkistamassa että mikä on ruokintapaikan tilanne.
Syksyllä ostin Nivalasta yhdeltä herralta ruokinta-automaatin ja kyseinen myyjä sanoi että yksikään siemen ei jää automaattiin että se on sen verran hyvä. Tottakai minä uskoin siihen koska onhan tämä tyyppi tehnyt niin monta linnunpönttöä, lintulautaa ja ruokinta-automaattia aikasemminki. No ainakin tämä automaatti mikä on minulla, on osoittautunut todella surkeaksi. On tainnut M. Rättyä tehdä tämän melko huolimattomasti tai sitten laatu on aina semmoista että automaatti ei syötä ollenkaan siemeniä ja tulee lintuharrastajalle todella halvaksi kun ei tarvi käydä ikinä lisäämässä siemeniä kun ne säilyy hyvin automaatissa. Muutaman kerran sitä on pitänyt puukolla yrittää muotoilla siihen muotoon että se alkaisi toimimaan mutta ei se vieläkään ole hyvä.
No Isosaaren linnusto oli ihan normisettiä. Kuusitiainen oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna oikein keväisesti äänessä ja oli kiva kuunnella sitä jankutusta taas pitkästä aikaa. Kotia saavuin kello 9.30 joten viisi tuntia viihdyin reissulla. Pyöräily kilometrejä kertyi 23 ja kävellen kolme kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti